Saimme tietää Lulukastamme

Kerron nyt Lulukan masuajasta miten satun asiat muistamaan.. viikkoja en jaksa nyt muistaa.. ja lisään väliin muutaman kuvan...
Oli joulukuu 2011. Lauantaiaamu, lunta sataa minkä jaksaa ja isi (vielä tietämätön uutisista) lähti aikaisin aamulla lumitöihin kaupunkiin. Olimme puhuneet mahdollisesta yllätyksestä jo aiemmin, ja että aamulla tekisin testin. Plussaahan se näytti, viikoja oli jo 5. Soitto isille ja eikun lumen mättöön tulevien serkkujen ja mamman kanssa. (uutinen ei ollut vielä ajankohtainen heille joten hys hys ja piha puhtaaksi) Pidimme asian salassa vielä muutaman viikon sillä mitä tahansa olisi voinut sattua. (mielessä hääri muisto alkuvuoden tuulimunaraskaudesta) Alkuraskaus meni hyvin ja nopeasti ja totuttelu pienen ihmeen syntymiseen tuntui vielä epätodelliselta, miten niin poikamainen nuori aikuinen voi yhtä-äkkiä muuttua naiselliseksi äitihahmoksi.. Naisellisia vaatteita ja vauva juttuja rupesi ilmestymään pikkuhiljaa nurkkiin odottamaan käyttäjäänsä. vihdoin tuli "se hetki" kun näimme Lulukan ensimmäisessä ultrassa, niin pieni ja silti jo kuin ihminen.. outoa. itkukin tuli. Ja viikot vierivät, odotus tuntui jo vähän todellisemmalta kun masu alkoi vähän kasvaa.

rv 18

                                        ei vielä arpia

rv 20

                                           pieni pömppis havaittavissa                                               

rv 23

                                     ekat arvet ilmestyneet

rv 26

                                                          

Kerran kun surffailin netissä, ajattelin että on varmasti jonkinlaisia nettiryhmiä jotka ovat samassa tilanteessa kun itse olen. Ja löytyihän sieltä, niin korvaamaton asia että oman äidin neuvotkin jäivät joissain asioissa toiseksi.. Odotusaikana löhöilin päivät pitkät sängyllä ja surffailin. (työttömänä kun olin) Yhtenä päivänä kuuntelin tavalliseen tapaan musiikkia ja lueskelin uusimpia juttuja facebookissa, kun ihan odottamatta tämä pieni ihme teki viiden potkun potkusarjan<3 olisi niin tehnyt mieli hehkuttaa asiasta facebookissa, mutta isin kanssa sovimme että emme kerro mitään emmekä edes kaikille, vaan että näkisivät sitten kun syntyy;) 

rv 38

                                                          

                                  

Kuten kuvasta näkyy raskausarvilta ei ole säästytty.. viimeisin kuva mahasta ja tämäkin otettu kun olin sairaalalevossa korkean alaverenpaineen takia.. 10 päivää sairaalassa teki tahtävänsä viikon käynnistelyjen jälkeen alkoi Lulukka vihdoin olla hieman halukas ulostautumaan ja oksitosiinitipalla sitten alkoi tapahtuakin (wuhuu) aamuyöllä (mahdollisesti) meni vedet (tieto epävarma luultavasti tiputellut koko viikon ajan kun kunnon ryöpsähdystä ei tullut) ja hoitaja kokeili paikkoja puoli 4 maissa ja kohdunkaula oli hävinnyt että aamulla aletaan tositoimiin. Lääkäri tutki tilanteen aamulla ja lähdettiin sitten kalvojen puhkaisuun (vasta salissa he huomasivat että kalvo on jo puhki ja vedet siis mennyt..) isi tuli paikalle ja hotaja laittoi tipan ja pari opiskelijaa laittoi jutut valmiiksi ja sitten vaan odoteltiin. sain kohdunkaulapuudutteen 15 tai 16.30 (kellonajat (varsinkin) ja muutkin jutut vähän hämäränpeitossa.) oltiin auki 5-6cm, pari tuntia myöhemmin oli tarkoitus laittaa uusi annos puudutetta ni kappas vaan eipäs laitetakkaan, oltiin 9cm auki ja ruvettiin valmistautumaan synnytykseen ihan kunnolla. kätilö otti apuni (kaasumaski) pois ja sanoi että eiköhän ruveta hommiin. Ponnistusvaihe kesti 26min ja klo 20.36 syntyi maailmaan 4226g 53cm poikavauva<3

Lulukka alle 10min vanhana